Fredrik (ital. Federico; 16. lokakuuta 1451 Napoli – 9. marraskuuta 1504 lähellä Toursia, Ranska)[1][2] oli Napolin kuningaskunnan kuningas vuosina 1496–1501. Hän oli viimeinen Trastámara-sukuun kuulunut Napolin kuningas.
Fredrik oli kuningas Ferdinand I:n ja kuningatar Isabellan toiseksi vanhin poika.[2][1] Fredrik vietti nuoruutensa Ranskassa Ludvig XI:n hovissa ja palasi kotimaahansa vuonna 1482. Hän osallistui Napolin puolustukseen Ranskan kuningas Kaarle VIII:n hyökkäystä vastaan.[2] Fredrikin veli Alfonso II luovutti vuonna 1495 kruunun pojalleen Ferdinand II:lle, joka puolestaan kuoli seuraavana vuonna, ja Fredrikistä tuli siten kuningas.[2][3] Napolin kuningaskunta oli juuri pelastunut Ranskan valloitukselta, mutta vuonna 1500 Ranska ja Espanja päättivät salaisella sopimuksella jakaa sen keskenään. Seuraavana vuonna ranskalais-espanjalaiset joukot tunkeutuivat maahan ja paavi Aleksanteri VI julisti Fredrikin erotetuksi.[4] Hänet pakotettiin luovuttamaan valtakuntansa Ranskan Ludvig XII:lle, joka antoi hänelle vastineeksi Mainen kreivin arvon.[2]
Fredrikin ensimmäisenä puolisona oli vuodesta 1478 Anna Savoijilainen, Savoijin herttuan Amadeus IX:n tytär, joka kuoli jo kaksi vuotta myöhemmin.[5] Toisena puolisona oli vuodesta 1487 Isabella del Balzo. Fredrikillä oli kolme poikaa ja kolme tytärtä. Vanhin poika oli Calabrian herttua Ferdinand.[6]
Fredrik kuoli Montils du Plessis-les-Toursissa Ranskassa vuonna 1504.[1]